Viikko sitten palasin ikimuistoiselta reissulta Pariisista takaisin Suomeen – kiitos tästä kuuluu Riikka Couturelle ja tiimille. Minun ja Riikan yhteistyö alkoi kesällä, kun kuvasin hänen uuden malliston mainoskuvia ja meillä synkkasi heti hyvin. Niinpä hän kutsui minut mukaan osaksi tiimiään Pariisin muotiviikoille.
Tein Pariisissa kuvaukset kolmelle eri suomalaiselle brändille. Meno oli hektistä, sillä ensimmäisenä iltana kuvattiin heti auringon laskussa Eiffelin juurella ja seuraavana aamuna herättiin jo klo 4.00 meikkiin, jotta ehdittiin saada ”naama tällinkiin” heti auringon ensimmäisiin säteisiin. Sitten juostiin taas uuteen meikkiin. Jos en ollut itse kuvattavana, niin joko nukuin päiväunia, söin tai kuvasin behind the scenes materiaalia muista kuvauksista. Ainoaksi vapaaksi jäi lauantaiaamu, kun tein itselleni perinteikkään kävelykierroksen Sacre Coeurilta Luxenbourgin puistoon ihastellen syksyistä Pariisia ja pariisilaisia. Eläisinpä minäkin croissanttien ja Vogueiden täyteistä elämää.
Koko reissun kohokohta oli ehdottomasti muotinäytös InterContinental Le Grandin suuressa salissa, jossa muotiväki pääsi vihdoin ihastelemaan Riikan ensimmäistä mallistoa. Päälläni näytöksessä oli liila ’’nakumekko’’, joka on nähty mm. Miss Universum -kilpailussa. Sen kanssa sai olla tarkkana kuin porkkana, etten vilauttanut oikeaan aikaan väärässä paikassa. Suurin katastrofi ei kuitenkaan käynyt mekon kanssa vaan paluumatkalla loungessa, Charles de Gaullen lentokentällä.
Päätin käydä viisi minuuttia ennen boardingia vielä vessassa. Vessakoppi oli niin äärettömän pieni, etten mahtunut edes lentolaukkuni kanssa sinne sisään ovesta vaan luikertelin limboten laukkuni kanssa peremmälle. Vessa koituikin Hotel Californiaksi - You can check out any time you like but you can never leave. Pienen kopperon lukko meni siis rikki ja olin jumissa neljän seinän sisällä pariisilaisessa paskahuussissa. Ei siinä auttanut kuin rääkäistä kovaan ääneen help ja pian loungen työntekijä olikin jo oven takana ihmettelemässä tilannetta. Ensin jatkettiin ihmettelemistä yhteen ääneen ja sitten joku yritti tiirikoida lukon auki siinä onnistumatta. Boarding lennolleni oli loppunut tässä jo vaiheessa, mutta Finskin henkilökuntaa oli informoitu vessan vangista
Loppujen lopuksi paikalle kutsuttiin palokunta, joka puolen tunnin vessassa kyhnötyksen jälkeen mursi oven raa'alla ranskalaisella miesvoimalla. Sinkosin telkänlailla vessasta ulos huutaen perässäni merciiiiiii noin kymmenpäiselle palomiesjoukolle ja syöksyin kohti porttia toivoen pääseväni vielä lennolle – ja luojan kiitos Finnair odotti. Fashion Weekistä inspiroituneena vedin vielä viimeisen catwalkini kunnialla loppuun keskikäytävällä. Kävelin nimittäin paikalleni, viimeiselle penkkiriville, pää pystyssä tuntien kanssamatkustajien tuijotukset jokaisessa ruumiinosassani. Teki mieli huutaa: ’’älkää minua syyttäkö, vaan laadukkaita ranskalaisia lukkoja.’’
Kuvat: Laura Iikkanen