Tulin viime sunnuntaina takaisin Miss Queen Europe-kisoista Kiovasta. Kruunua ei näistä mittelöistä tullut, mutta sijoituin TOP10:neen. Sain kisoissa organisaatiolta ja muilta kisaajilta lempinimen Barbie, koska kuulemma näytin pinkeissä sponsorivermeissä ihan ikoniselta nukelta. Life in plastic, it’s fantastic
Kauneuskisat puhuttavat. Monesta koko touhu on höpönlöpöä ja ’’oikeat’’ feministit huutelevat, kuinka naisia esineellistetään uimapukukierroksella ja alusvaatekuvauksissa. Mitä mieltä olen itse sitten touhusta? Onko koko homma ainoastaan pelkkää oman ulkonäön pönkkittämistä?
Fun fact: Kauneuskisat pyörivät ulkonäön ympärillä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä eikä mitään totuutta ole – tai totuuden päättää aina tuomaristo kussakin finaalissa. En tunne katkeruutta tai itke, jos en saa kirkkainta kruunua. En ole ollut vain sopiva. Elämäni ei pyöri ainoastaan missikisojen ympärillä vaan identiteettini rakentuu myös muihin tärkeisiin asioihin. Misseys on vaan osa minua ja rakastan sen ympärillä pyörivää showsta. On kiva olla välillä Barbie.
Yleensä kaikkien kohujen ja kuvien varjoon jää mielestäni missien tärkein työ eli hyväntekeväisyys. Olen nähnyt lyhyellä ja ytimekkäällä missiurallani paljon upeita nuoria naisia, jotka haluavat todellakin tehdä hyvää ja ovat omalla upealla esimerkillään innoittaneet myös minua. Harmi, että yleensä etusivun jutun saa ennemmin salasuhde kuin vaikkapa Itämeren pelastaminen tai naisten silpominen. Jostain niiden lehtienkin on tienistinsä tehtävä.
Kauneuskisat jatkuvat yhä! Olen sanonut eläköityväni näistä hommista 27-vuotiaana. Sen jälkeen olen lupautunut taloyhtiömme hallituksen jäseneksi.