Paluu blogimaailmaan toteutui paria viikkoa suunniteltua aikaisemmin, tietysti pienen paska-/ruostemyrskyn ansiosta. Alkukesällä tein Iidan kanssa toista tuotantokautta Kinkkukiusauksia podcastiimme ja viimeisin Treffijärkytyksiä-jakson jälkeen sainkin palauteryöpyn someeni sekä kommentteja Jodeliin täydellisestä pinnallisuudestani. Tämä inspiroi minua sekä kirjoittamaan että miettimään taas kerran arvojani.
Lähtökohtaisesti Kinkkukiusauksissa olemme luoneet meille täysin erilaiset somepersoonat. Iida kertoo himodeittailijana mielellään omia ajatuksiaan aiheesta kuin aiheesta, kun taas minä olen äitini sanoin ”kolkko kalkkuna, josta ei saa nyhtämälläkään mitään irti tuossa ohjelmassa”. Heitän kaiken usein sarkastiseen sävyyn huumoriksi, koska en kaikkia yksityisasioitani halua avata. Se ei ole ollut pelkästään harkittua, vaan se on osa minua.
Onko ruosteinen peltoauto minulle turn off? Ei, jos mennään meidän pellolle sillä ajelemaan! Edustusautona se on kuitenkin turn off siinä missä likaiset vaatteetkin, huono hygienia tai sotkuinen koti.
Ruostemyrsky syntyi, kun kerroin podcastissä erään miehen tulleen hakemaan minut treffeille vanhalla ruosteisella autolla ja ehdottaen sillä ajelua Kaivarissa. Kuvailisin autoa peltoautoksi (kaupunkilaiset googlettakaa, me landet tiedetään). En ollut kovin ihastunut autoon ja podcastistä sai sen mielikuvan, että dumppasin tämän yli kolmekybäsen miehen vain hänen autonsa takia. Onko ruosteinen peltoauto minulle turn off? Ei, jos mennään meidän pellolle sillä ajelemaan! Edustusautona se on kuitenkin turn off siinä missä likaiset vaatteetkin, huono hygienia tai sotkuinen koti. Autottomuus voi olla myös hyvä valinta!
’’Niin, että vaikka mies olis kuinka mukava, mut jos sil on paska auto niin ei sulle kelpaa? Kunnon gold digger’’.
Miten mielipiteeni tekee minusta gold diggerin? En minä miehen autoa tarvitse, kun minulla on ihan omasta takaa ilmastoinnilla ja air bageillä varustettu auto, jonka kyydissä en pelkää oven tippuvan kesken matkanteon. Vaikka olen kasvanut landella paskan, loskan, traktoreiden ja rautaromujen keskellä, niin tietyn mukavuudenhalun silti omaan. Lisäksi olen kauneutta ja harmoniaa (ja laukkuja) rakastava esteetikko, joten peltoautomies ja minä emme katsoneet maailman samalla tavoin - ainakaan yksien treffien perusteella. Minä en ollut sopiva hänelle! Enkä ole sopiva myöskään heille, jotka eivät ole kiinnostuneet pukeutumisestaan, kotinsa siisteydestä tai omasta habituksestaan - ihan noin periaatteessa.
’’No, entä jos se mies oli oikeesti miljonääri, mutta sitä ei vaan kiinnosta autot eikä haluu laittaa rahaa siihen! Onko sekin turn off?’’
No, autohan on huonoin sijoitus sitten Talvivaaran, arvo laskee joka päivä. Miljonääri, joka istuu kirstunsa päällä kuin Roope Ankka, on se suurin turn off kaikista. Tunnen liiankin läheltä kyseisiä ankkoja eikä tämä kolkko kalkkuna syty heillekään.
Kysymys ei ollut eikä ole rahasta vaan enemmän kokonaisvaltaisesta tavasta elää. Lika barn leka bäst, ainakin parisuhteessa. Minun kaverini ja ystäväni saavat ajella millaisilla kulkuneuvoilla tahansa ja niin tekevätkin, koska he ovat kavereitani eivätkä treffiehdokkaita. Millainen sitten itse olen, päätelkää: 2010-luvun Kansanauto-mimmi, kivasti kiiltävä, keskivertoisesti varusteltu jopa hyvällä peruutustutkalla. Jos nyt sininen sellainen tulisi tarjolle, jopa etututkalla varustettuna, voitaisiin mennä ajelulle.
Pictures by Jari Lam