Päiväretki Gibraltarille

Updated: Aug 27, 2019



Loppuvuosi -18 oli monella tapaa vähän raskas ikävien sattumien vuoksi niin töissä kuin yksityiselämässä. Kun saappaat ovat niin syvällä lumipenkassa, ettei pääse eteenpäin, on paras nollata hetki arkiahdistuksesta ja vaihtaa maisemaa. Aurinko auttaa surumielisyyteeni.


Viimeiset kuukaudet ovat olleet varmaan monen silmään pelkkää lomailua ja matkustelua, ja olen saanutkin ulkomailla ravaamisesta nihkeitä kommentteja. Hävettää välillä miettiessäni viimeisen vuoden matkailuja ja lentokoneiden päästöjä, mutta reissut ovat tulleet tarpeeseen. Haluan vielä painottaa, että jokainen tekee omat valintansa töiden, matkailujen, asunnon, parisuhteen tai vaikka lapsien hankinnan kannalta, ja minä olen tehnyt päätöksen nauttia lainattomasta ja lapsettomasta freelancer elämästäni.


Äitini tosiaan viettää aikaa Costa del Solilla talvisin ystävänsä luona, joten änkeän itseni mukaan halusivat he tai eivät. Käyn melkein vuosittain Espanjan aurinkorannikolla ja tämän kertaisen viikon voi tiivistää lenkkeilyyn ja löhöilyyn: aamulla vetäisin rasvanpolttolenkin beachillä ja päivällä imin aurinkoa partsilla kuunnellen äänikirjoja. Espanjalainen kulttuuri sopii minulle kaikin puolin. Rakastan kokata kasvisruokaa paikallisten viljelijöiden vihanneksista ja hedelmistä, joita kävimme ostamassa läheiseltä maalaistorilta. Olen ehdottomasti myös siestaan taipuva ihminen, jolle tunnin päiväunet iltapäivisin ovat enemmin sääntö kuin poikkeus. Lisäksi espanjalainen liikenne sopii painavalle kaasujalalleni.


Ehkä yhdeksi kohokohdaksi voin mainita päiväreissun Gibraltarille, joka on Britannialle kuuluva pieni alue Espanjan rannikolla. Lähdimme siis matkaan aamuvarhaisella suomalaisen turistiryhmän kanssa. Gibraltar on tunnettu monesta, mutta minua innostivat muiden turistien tavoin lähinnä ainoat Euroopan mantereella asuvat villiapinat. Kohteeseen päästyämme hyppäsimme englantilaiseen koulubussia muistuttavaan kulkuneuvoon ja lähdimme mutkittelemaan pieniä katuja kohti tippukiviluolaa kuljettajamme kertoen erittäin kuivia brittivitsejä. Tippukiviluola oli kaunis, mutta muistutti lähinnä elektronisen musiikin festareita. Kaiuttimista raikasi outoa jumputusmusaa ja värikäs valoshow rytmittyi sen tahtiin. En suosittele epileptikoille.


Luola oli kierretty alle kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen olikin apinatasanteen vuoro. Kuljettaja kertoi apinoiden olevan harmittomia, mutta joskus ne saattavat purra häiriintyessään. Muovipusseja ei kannata kantaa mukanaan, koska ne mieltävät ne kauppakasseiksi ja varastavat ne ruoan himoisina. Kiisin apinatasanteelle päästyäni kuvaamaan apinoita muiden turistien tavoin, vaikka apinat tuijottivat minua ja kameraani murhaavalla katsellaan. Pyysin äitiäni ottamaan minusta söpön kuvan apinan kanssa, kun huomasin pienen voron käden nostavan paitaani ja yrittävän pölliä taskussa ollutta kännykkää. Vetäisin paidan alas suojausrefleksinä, kun tuo pieni pirulainen iski hampaansa käteeni ja puraisi minua. Nyt oli minun vuoro tuijottaa apinaa murhaavalla katsella ja manata se helvettiin, kunnes se lähti kiitolaukkaa kohti ihmismassaa hullun kiilto silmissä. Jollain suomalaisella juntilla oli tietenkin ollut kädessään muovipussi, jonka apina voiton riemuisena nyt kiikutti kohti vuoria. Lopputulos: En pidä apinoista.


Kun olin toipunut pureman aiheuttamasta järkytyksestä ja muistellut kaikki rokotukseni jäykkäkouristuksesta HPV:hen, saimme pari tuntia vapaa-aikaa nauttia lounaasta ja tehdä ostoksia. Kasvissyöjänä skippasin joka nurkalla myytävät Fish and Chipsit. Pääkadulta kuitenkin löytyi brittiläisiä kahviloita sekä kuppiloita, joissa muuten maksuvälineenä oli punta. Onneksi Visalla pötki pitkälle. Lounaan jälkeen jäi vielä hetki aikaa kierrellä kauppoja. Gibraltarilla on mm. alkoholi, tupakka ja hajuvedet jopa puolet halvempia kuin Espanjassa verotuksen vuoksi. Itse ostin chian siemeniä.


Takaisin lentokentälle lähtiessäni olin jälleen innoissani Suomesta. Sanonkin aina äidilleni jokaisen matkan jälkeen uudistuvani, henkistyväni ja kokevani elämäni eri tavalla ja äiti taas muistuttaa olevansa joka kerta lähempänä kuolemaa. Totta se on kummankin kannalta, vaikka itse olin kuolla apinaruttoon. Ehkä liioittelin, se purema oli enemmänkin näykkäisy.

KataVision © 2018 / All Rights Reserved.